ترجمة سورة الأحقاف

Finnish - Finnish translation

ترجمة معاني سورة الأحقاف باللغة الفنلندية من كتاب Finnish - Finnish translation.


Ylistetty, kunnian Jumala.

Pyhän Kirjan ilmoitus on saatu Jumalalta, mahtavalta, viisaalta.

Me olemme luonut taivaat ja maan ja mitä niiden välillä on vain totuudessa ja määrätyksi ajaksi, mutta ne, jotka ovat epäuskoisia, kääntyvät pois saamistaan varoituksista.

Sano: »Oletteko ajatelleet niitä, joita avuksenne huudatte Jumalan sijasta? Osoittakaa minulle, kuinka suuren osan ne ovat luoneet maasta! Tai onko heillä osuutta taivaisiin? Tuokaa minulle kirja, joka on ilmoitettu ennen tätä, tai rippeitä tiedosta, jos rakastatte totuutta!»

Kuka erehtyy enemmän kuin se, joka Jumalan asemesta kutsuu niitä, jotka eivät ennen ylösnousemuksen päivää vastaa hänelle eivätkä huoli hänen kutsustaan?

Ja kun ihmiset kootaan yhteen, tulee heistä näiden vihamiehiä ja he kieltävät näiden palvoneen heitä.

Ja vaikka tunnusmerkkimme selvästi luetaan heille, väittävät epäuskoiset totuudesta, kun se tulee heidän osakseen: »Tämä on selvää noituutta.»

Tai he sanovat: »Hän on keksinyt sen». Sano: »Jos minä olen keksinyt sen, ette te voi enää auttaa minua Jumalan edessä. Hän tietää parhaiten, mitä olette siitä uskotelleet. Hän on pätevä todistaja minun ja teidän asiassanne; niin, Hän antaa anteeksi ja on armollinen.

Sano: »Minä en ole sananjulistajista ensimmäinen enkä tiedä, mitä tulee tapahtumaan minulle tai teille; minä noudatan vain sitä, mikä on ilmoitettu minulle, ja olen vain julkinen varoittaja.»

Sano: »Oletteko ajatelleet, että se tulee Jumalalta ja että te ette usko siihen, mutta eräs todistaja Israelin lasten joukosta on todistanut sen oikeaksi; hän uskoi, mutta te olette ylpeitä.» Totisesti, Jumala ei kaitse jumalatonta kansaa.

Epäuskoiset sanovat uskovaisista: »Jos koraanissa olisi ollut jotakin hyvää, eivät he sen omaksumisessa olisi päässeet meistä edelle», ja koska he eivät tahdo antaa sen ohjata itseään oikeaan, he sanovat: »Se sisältää vain vanhoja valhetaruja.»

Ennen sitä oli jo Mooseksen kirja oppaana ja armonosoituksena, ja tämä kirja vahvistaa sen arabian kielellä, varoitukseksi niille, jotka tekevät vääryyttä, ja hyvänä sanomana niille, joiden teot ovat hyviä.

Totisesti niillä, jotka sanovat: »Jumala on Herramme» ja pysyvät oikealla tiellä, ei ole pelkoa eikä heidän tarvitse murehtia.

Heistä tulee paratiisin asukkaita ikuisiksi ajoiksi palkaksi siitä, mitä he tekivät.

Me olemme myös käskenyt ihmisen tehdä hyvää vanhemmilleen; hänen äitinsä on kantanut hänet tuskalla ja synnyttänyt hänet kivulla, ja kantaminen ja vieroittaminen kestää kolmekymmentä kuukautta; ja kun hän saavuttaa kypsyysiän ja täyttää neljäkymmentä vuotta, hän sanoo: »Herra, suo minun olla kiitollinen siitä armosta, jota olet osoittanut minulle ja vanhemmilleni, suo että pystyisin hyviin tekoihin, jotka miellyttävät Sinua, ja salli kaiken koitua jälkeläisteni parhaaksi; totisesti, minä turvaan Sinuun ja kuulun Sinun alamaisiisi.»

Näiltä vastaanotamme parhaan, mitä he ovat tehneet, ja annamme anteeksi heidän pahat tekonsa, koska he kuuluvat paratiisin asukkaisiin sen vanhurskaan lupauksen mukaan, mikä heille on annettu.

Mutta jos joku sanoo vanhemmilleen: »Häpeä teille! Kuinka lupaatte minulle, että minut herätetään henkiin, kun jo muut sukupolvet ovat kuolleet ennen minua?» niin että he kumpikin huutavat Jumalalta apua: »Voi sinua! Usko, Jumalan lupaus on totisesti varma» ja hän vastaa: »Nämä ovat vain muinaistaruja»,

niin juuri tällaiset ovat niitä, joiden suhteen on käynyt toteen ennustus dzinneistä ja ihmispolvista, jotka ovat kuolleet jo ennen heitä; totisesti ovat he tuhon omat.

Jokaista varten on olemassa eri asteita, aina sen mukaan, mitä he ovat tehneet, jotta minä saattaisin maksaa heille täyden palkan teoistaan, ilman että kukaan kärsisi vääryyttä.

Sinä päivänä, jolloin epäuskoiset saatetaan tulen eteen, kuuluu sana: »Te tuhlasitte kaiken hyvän maallisessa elämässänne, nauttien siitä lyhyen ajan, mutta tänään palkitaan teidät masentavalla kurituksella, sentähden että olitte ilman syytä ylpeitä maan päällä ja teitte syntiä.

Muistakaa Aadin veljeä, kun hän varoitti kansaansa hiekkakunnailla - ja varoittajia on totisesti ollut sekä ennen häntä että hänen jälkeensä - sanoen: »Älkää palvelko ketään muuta kuin Jumalaa! Totisesti pelkään puolestanne kauhun päivän rangaistusta.»

He vastasivat: »Oletko tullut luoksemme kääntääksesi meidät pois jumalistamme? Näytä sitten meille se, millä meitä peloittelet, jos olet niitä, jotka pysyvät totuudessa.»

Silloin hän sanoi: »Vain Jumalalla on tieto, ja minä julistan teille sanomaa, mikä on lähetetty mukanani, mutta huomaan, että olette ymmärtämätöntä kansaa.»

Ja kun he näkivät pilven ilmestyvän taivaalle ja lähestyvän heidän laaksojaan, he sanoivat: »Se on pilvi, joka antaa meille sadetta.» - »Ei, se on se, mitä te halusitte jouduttaa, tuulenpuuska, joka tuo mukanaan tuskallisen rangaistuksen

ja joka hävittää kaiken Herran käskystä.» Ja niin ei heistä seuraavana aamuna näkynyt muuta kuin heidän asumuksensa; näin Me palkitsemme syntisiä ihmisiä.

Tosiaan Me annoimme heille vallan, jota emme ole antanut teille, ja Me annoimme heille kuulon, näön ja sydämen, mutta heidän korvansa, silmänsä ja sydämensä eivät hyödyttäneet heitä vähääkään, koska he kielsivät Jumalan ilmoitukset, ja se, mitä he pilkkasivat, kohtasi heidät.

Olemme todella hävittänyt ympärillänne olevat kaupungit, ja Me uudistamme ilmoituksemme, jotta he kääntyisivät.

Mutta miksi eivät heitä sitten auttaneet ne, joita he pitivät Jumalan ohella jumalina ja välimiehinä? Ei, he ovat pettäneet heidät; tämä oli heidän valheensa ja väärennyksensä.

Ja kun Me ohjasimme osan dzinneistä sinun luoksesi kuulemaan Koraania, sanoivat he tultuaan paikalle: »Kuunnelkaa tarkasti!» ja kun se oli lopussa, palasivat he kansansa luo varoittamaan sitä.

He sanoivat: »Kansalaisemme, me olemme kuulleet Kirjaa, joka on ilmoitettu Mooseksen jälkeen ja joka vahvistaa sen, mitä oli ennen, johtaen totuuteen ja oikealle tielle.

Kansalaisemme, ottakaa vastaan jumalallinen kutsuja ja uskokaa Häneen, niin Hän antaa teille syntinne anteeksi ja suojelee teidät tuskallisesta rangaistuksesta.»

Sillä ne, jotka eivät ota vastaan Jumalan lähettilästä, eivät löydä maan päältä pakopaikkaa eikä heillä hänen sijastaan ole ketään suojelijaa. Nämä ovat selvästi harhaan johdettuja.

Eivätkö he ole ottaneet huomioon sitä, että Jumala, joka loi taivaat ja maan eikä väsynyt niitä luodessaan, voi antaa kuolleille elämän? Niin, Hän on totisesti kaikkivoipa.

Sinä päivänä, jolloin epäuskoiset viedään tulen eteen, kysytään: »Eikö kaikki ollut totta?» He vastaavat: »Kyllä, Herramme nimeen.» Silloin Hän sanoo: »Maistakaa siis rangaistustanne, koska olitte epäuskoisia!»

Kestäkää siis kärsivällisinä, niinkuin sananjulistajat kestivät, älkääkä kiirehtikö heidän tuomiotaan! Sinä päivänä, jolloin he näkevät, mitä heille on luvattu, heistä tuntuu siltä, kuin he eivät olisi odottaneet kauemmin kuin yhden tunnin päivästä. Riittäköön tämä varoitukseksi. Pitäisikö muitten tulla tuhotuiksi kuin syntisten ihmisten?
سورة الأحقاف
معلومات السورة
الكتب
الفتاوى
الأقوال
التفسيرات

سورة (الأحقاف) من السُّوَر المكية، وقد افتُتحت بدعوة هذا الكتابِ إلى التوحيد والإيمان بالله عز وجل: المتصِفِ بصفات الكمال، المستحِقِّ للعبودية، واشتملت على مقصدٍ عظيم؛ وهو: إنذارُ الكفار؛ بتذكيرهم بقصةِ (عادٍ)، وما أنزَل اللهُ بهم من عذاب في (الأحقاف)، وفي ذلك دلالةٌ وآية واضحة على قدرة الله على البعث وحساب الناس.

ترتيبها المصحفي
46
نوعها
مكية
ألفاظها
645
ترتيب نزولها
66
العد المدني الأول
34
العد المدني الأخير
34
العد البصري
34
العد الكوفي
35
العد الشامي
34

* قوله تعالى: {قُلْ أَرَءَيْتُمْ إِن كَانَ مِنْ عِندِ اْللَّهِ وَكَفَرْتُم بِهِۦ وَشَهِدَ شَاهِدٞ مِّنۢ بَنِيٓ إِسْرَٰٓءِيلَ عَلَىٰ مِثْلِهِۦ فَـَٔامَنَ وَاْسْتَكْبَرْتُمْۚ إِنَّ اْللَّهَ لَا يَهْدِي اْلْقَوْمَ اْلظَّٰلِمِينَ} [الأحقاف: 10]:

عن عوفِ بن مالكٍ الأشجَعيِّ رضي الله عنه، قال: «انطلَقَ النبيُّ صلى الله عليه وسلم وأنا معه حتى دخَلْنا كنيسةَ اليهودِ يومَ عيدِهم، فكَرِهوا دخولَنا عليهم، فقال لهم رسولُ اللهِ صلى الله عليه وسلم: «يا معشرَ اليهودِ، أَرُوني اثنَيْ عشَرَ رجُلًا منكم، يَشهَدون أنْ لا إلهَ إلا اللهُ وأنَّ مُحمَّدًا رسولُ اللهِ؛ يُحبِطِ اللهُ عن كلِّ يهوديٍّ تحتَ أديمِ السماءِ الغضَبَ الذي عليه»، قال: فأَسْكَتُوا ما أجابه منهم أحدٌ، ثم رَدَّ عليهم فلم يُجِبْهُ أحدٌ، ثم ثلَّثَ فلم يُجِبْهُ أحدٌ، فقال: «أبَيْتم؛ فواللهِ، إنِّي لأنا الحاشرُ، وأنا العاقبُ، وأنا النبيُّ المصطفى، آمَنْتم أو كذَّبْتم»، ثم انصرَفَ وأنا معه، حتى إذا كِدْنا أن نخرُجَ، نادى رجُلٌ مِن خَلْفِنا، فقال: كما أنتَ يا مُحمَّدُ، قال: فأقبَلَ، فقال ذلك الرجُلُ: أيَّ رجُلٍ تَعلَموني فيكم يا معشرَ اليهودِ؟ قالوا: واللهِ، ما نَعلَمُ أنَّه كان فينا رجُلٌ أعلَمَ بكتابِ اللهِ منك، ولا أفقَهَ منك، ولا مِن أبيك قَبْلَك، ولا مِن جَدِّكَ قَبْلَ أبيك، قال: فإنِّي أشهَدُ أنَّه نبيُّ اللهِ الذي تَجِدُونه في التَّوْراةِ، قالوا: كذَبْتَ، ثم رَدُّوا عليه وقالوا فيه شرًّا، قال رسولُ اللهِ صلى الله عليه وسلم: «كذَبْتُم؛ لن يُقبَلَ قولُكم، أمَّا آنفًا فتُثْنُون عليه مِن الخيرِ ما أثنَيْتم، ولمَّا آمَنَ أكذَبْتموه، وقُلْتم فيه ما قُلْتم؛ فلن يُقبَلَ قولُكم»، قال: فخرَجْنا ونحن ثلاثةٌ: رسولُ اللهِ صلى الله عليه وسلم، وأنا، وعبدُ اللهِ بنُ سَلَامٍ، وأنزَلَ اللهُ عز وجل فيه: {قُلْ أَرَءَيْتُمْ إِن كَانَ مِنْ عِندِ اْللَّهِ وَكَفَرْتُم بِهِۦ وَشَهِدَ شَاهِدٞ مِّنۢ بَنِيٓ إِسْرَٰٓءِيلَ عَلَىٰ مِثْلِهِۦ فَـَٔامَنَ وَاْسْتَكْبَرْتُمْۚ إِنَّ اْللَّهَ لَا يَهْدِي اْلْقَوْمَ اْلظَّٰلِمِينَ} [الأحقاف: 10]». أخرجه أحمد (23984).

* قوله تعالى: {وَإِذْ صَرَفْنَآ إِلَيْكَ نَفَرٗا مِّنَ اْلْجِنِّ يَسْتَمِعُونَ اْلْقُرْءَانَ فَلَمَّا حَضَرُوهُ قَالُوٓاْ أَنصِتُواْۖ فَلَمَّا قُضِيَ وَلَّوْاْ إِلَىٰ قَوْمِهِم مُّنذِرِينَ} [الأحقاف: 29]:

عن عبدِ اللهِ بن مسعودٍ رضي الله عنه، قال: «هبَطوا على النبيِّ صلى الله عليه وسلم وهو يَقرأُ القرآنَ ببطنِ نَخْلةَ، فلمَّا سَمِعوه، قالوا: أنصِتوا، قال: صَهْ، وكانوا تسعةً، أحدُهم زَوْبعةُ؛ فأنزَلَ اللهُ عز وجل: {وَإِذْ صَرَفْنَآ إِلَيْكَ نَفَرٗا مِّنَ اْلْجِنِّ يَسْتَمِعُونَ اْلْقُرْءَانَ فَلَمَّا حَضَرُوهُ قَالُوٓاْ أَنصِتُواْۖ فَلَمَّا قُضِيَ وَلَّوْاْ إِلَىٰ قَوْمِهِم مُّنذِرِينَ} [الأحقاف: 29]». أخرجه ابن أبي شيبة؛ كما في "تفسير القرآن العظيم" (4 /176).

* سورة (الأحقاف):

سُمِّيت سورة (الأحقاف) بهذا الاسمِ؛ لذِكْرِ (الأحقاف) فيها؛ كما في قوله تعالى: {وَاْذْكُرْ أَخَا عَادٍ إِذْ أَنذَرَ قَوْمَهُۥ بِاْلْأَحْقَافِ وَقَدْ خَلَتِ اْلنُّذُرُ مِنۢ بَيْنِ يَدَيْهِ وَمِنْ خَلْفِهِۦٓ أَلَّا تَعْبُدُوٓاْ إِلَّا اْللَّهَ إِنِّيٓ أَخَافُ عَلَيْكُمْ عَذَابَ يَوْمٍ عَظِيمٖ} [الأحقاف: 21].
و(الأحقافُ): هي مَسكَنُ (عادٍ) الذين أهلكهم اللهُ.

1. القرآن حقٌّ من عند الله تعالى يدعو للتوحيد (١-١٤).

2. الفِطْرة في استقامتها وانحرافها (١٥-٢٠).

3. خسران المكذبين عِبْرةٌ لمن يعتبر (٢١-٢٨).

4. الرسول مُصدَّقٌ من عند الثَّقَلين (٢٩-٣٥).

ينظر: "التفسير الموضوعي لسور القرآن الكريم" لمجموعة من العلماء (7 /179).

مقصدُ هذه السورة هو إنذارُ الكافرين بعذابِ الله قومَ هُودٍ عليه السلام بـ(الأحقاف)، وفي ذلك دلالةٌ واضحة على صدقِ الوعد في قيام الساعة؛ فالله لا يُخلِف وعدَه، وفي هذا دعوةٌ لهم إلى توحيد الله، والاستجابةِ لأمره، وأخذِ العِبْرة من عذاب الله العزيز الحكيم لقومِ هُودٍ عليه السلام.

ينظر: "مصاعد النظر للإشراف على مقاصد السور" (2 /481).