ترجمة سورة الحاقة

Finnish - Finnish translation

ترجمة معاني سورة الحاقة باللغة الفنلندية من كتاب Finnish - Finnish translation.


Varma tuho!

Mikä on varma tuho?

Ja miten saisi sinut käsittämään, mikä varma tuho on?

Tamuud ja Aad väittivät, ettei tuomiopäivää tule.

Tamuudin kansan tuhosi ärjyvä ukonilma,

Aadin tuhosi raivoisa tuuli, joka puhalsi tavattomalla voimalla;

se raivosi heidän keskuudessaan seitsemän yötä ja seitsemän päivää suurella voimalla, niin että olisit voinut nähdä ihmisten kaatuvan maahan kuin palmujen ontot rungot.

Näetkö heistä jälkeäkään?

Farao ja ne, jotka elivät ennen häntä, sekä hävitetyt kaupungit tekivät myös syntiä

ollen tottelemattomia Herransa sananjulistajalle; siksi Hän kuritti heitä väkevin ottein.

Kun vesi tulvi, Me totisesti annoimme laivan kantaa teitä,

teille ojennukseksi ja jotta kuunteleva korva vaarin ottaisi ja muistaisi sen.

Kun, puhalletaan yhden ainoan kerran pasuunaan

ja maa sekä vuoret kohoavat ja sitten yht'äkkiä vaipuvat murskattuina alas,

sinä päivänä on suuri tuho tapahtuva,

taivas repeää; sinä päivänä se syöksyy alas.

Enkeleitä on oleva ylt'ympäri, ja kahdeksan heistä kantaa yläpuolellaan Herrasi valtaistuinta.

Sinä päivänä teidät tuodaan oikeuden eteen, ja yksikään salaisuutenne ei voi jäädä kätköön.

Se, jolle kirja on annettu hänen oikeaan käteensä, sanoo: »Tulkaa ja lukekaa kirjani!

Totisesti uskon, että koittaa tilinteon päivä.»

Ja hän on saava mieluisan elämän,

ihanassa puutarhassa,

jossa hedelmät ovat käden ulottuvilla.

»Syökää ja juokaa mielenne mukaan palkaksi siitä, mitä olette tehneet menneinä päivinä!»

Ja hän, jolle kirja on annettu vasempaan käteen, sanoo: »Oi, jospa en olisi kirjaani milloinkaan saanut,

ja jospa en olisi koskaan joutunut kokemaan, mitä tilinteko on!

Oi, jospa kuolema olisi ollut kaiken loppu!

Rikkauteni ei minua lainkaan hyödytä,

valtani on minulta häipynyt.»

»Ottakaa hänet, sitokaa hänet

ja heittäkää sitten helvettiin!

Kytkekää hänet kahleisiin, joiden pituus on seitsemänkymmentä kyynärää!

Totisesti, hän ei uskonut Jumalaan, suureen,

eikä kehoittanut ravitsemaan köyhiä;

sentähden hänellä ei ole yhtään ystävää tuona päivänä

eikä muuta ruokaa kuin likavesi,

jota vain jumalattomat nielevät.»

Mutta ei! Vannon kaiken sen nimessä, mitä näette

ja mitä eivät silmänne näe:

Totisesti, se on kunnioitettavan sananjulistajan sana

eikä mitään runoilijan puhetta - vähän te uskotte -

ei se liioin ole mitään ennustelijan puhetta - vähän te käsitätte -

se on ilmoitus Jumalalta, maailman Herralta.

Ja jos profeetta olisi sepitellyt runoja Meistä,

olisimme totisesti tarttunut häntä oikeaan käteen

ja katkaissut häneltä suuren valtasuonen,

teidän kenenkään voimatta Meitä siitä estää.

Tämä on totisesti muistutus niille, jotka karttavat pahaa.

Ja Me totisesti tiedämme, että joukossanne on sellaisia, jotka julistavat totuuden valheeksi,

ja totisesti tuleva tuomio on surkea asia epäuskoisille,

mutta se on totisesti varma todellisuus.

Ylistä siis Herrasi, suuren, nimeä!
سورة الحاقة
معلومات السورة
الكتب
الفتاوى
الأقوال
التفسيرات

سورة (الحاقَّة) من السُّوَر المكية، وقد أثبتت هولَ يومِ القيامة، وتحقُّقَ وقوعه؛ ليرجعَ الكفار عن كفرهم وعنادهم، وليخافوا من هذا اليوم، لا سيما بعد أن ذكَّرهم اللهُ بما أوقَعَ من العذاب على الأُمم السابقة التي خالفت أمره فدمَّرهم تدميرًا، وأهلكهم في الدنيا قبل الآخرة، وفي ذلك تسليةٌ للنبي صلى الله عليه وسلم وتثبيتٌ له، وتأييدٌ من الله وحفظ له وللمؤمنين.

ترتيبها المصحفي
69
نوعها
مكية
ألفاظها
261
ترتيب نزولها
87
العد المدني الأول
52
العد المدني الأخير
52
العد البصري
51
العد الكوفي
52
العد الشامي
51

* سورة (الحاقَّة):

سُمِّيت سورة (الحاقة) بهذا الاسم؛ لافتتاحها بهذا اللفظ، و(الحاقَّة): اسمٌ من أسماء يوم القيامة.

1. تعظيم يوم القيامة، وإهلاك المكذِّبين به (١-١٢).

2. أهوال يوم القيامة (١٣-١٨).

3. جزاء الأبرار وتكريمهم (١٩-٢٤).

4. حال الأشقياء يوم القيامة (٢٥-٣٧).

5. تعظيم القرآن، وتأكيد نزوله من عند الله (٣٨-٥٢).

ينظر: "التفسير الموضوعي لسور القرآن الكريم" لمجموعة من العلماء (8 /320).

مقصدها تهويلُ يوم القيامة، وتهديد الكفار به؛ ليَرجعوا إلى الحقِّ، وتذكيرُهم بما حلَّ بالأمم السابقة التي عاندت وخالفت أمرَ الله من قبلِهم، وأُدمِجَ في ذلك أن اللهَ نجَّى المؤمنين من العذاب، وفي ذلك تذكيرٌ بنعمة الله على البشر؛ إذ أبقى نوعَهم بالإنجاء من الطُّوفان.

ينظر: "التحرير والتنوير" لابن عاشور (29 /111).